Brasiliasta Suomeen

Aika kului, unohdin koko jutun ja jatkoin breikkiharrastustani. Eräänä päivänä näimme isäni kanssa isän ystävän tulevan batizadosta – capoeiran vyöjuhlasta kahden poikansa kanssa. Pojilla oli upeat valkoiset capoeiravaatteet päällään ja diplomit käsissään, kun he siniset vyöt heiluen kävelivät talomme ohi. Isän mielestä pojat olivat vaatteineen valtavan komeita. Myöhemmin kuulin salaa, kun isä sanoi äidille haluavansa laittaa minut ja veljeni Itan capoeiraa harrastamaan jos hänellä vain olisi siihen varaa.

Kävimme Itan kanssa usein katsomassa capoeiratreenejä ja innostuin siellä tuntemastani hyvästä energiasta. Koska perheemme oli suuri, isällä ei ollut rahaa maksaa capoeiraa. Siihen aikaan capoeiratunnit maksoivat 10 realia kuukaudessa, mikä vastaa noin 3,5 euroa.

​Lopulta tunteja seuraamassa käytyäni valehtelin kotona pikkuveljelleni, että minäkin treenaan. Pyysin  pikkuveljeäni keräämään kaveriporukan kasaan jotta voisin opettaa heille capoeiraa. Kaverit treenasivat kanssani kolme kertaa viikossa ja maksoivat siitä hyvästä 30 centavoa, joka vastaa viikossa noin kymmentä senttiä!  Kolmen viikon treenauksen jälkeen pikkuveljellä ja kavereilla oli batizado, johon olin itse valmistanut ja koristellut vyöt äidin pyykkinarusta.

"Innostuin siellä tuntemastani hyvästä energiasta."

Ahkeruus palkitaan

Professor Cobra

Kerran rodaan (capoeirapelipiirin nimi) tuli opettajani ystävä, Professor Cobra Natalin kaupungista. Hän oli saanut oppinsa Natalin suurimmassa capoeirakoulussa eli academiassa, Boa Vontadessa. Cobra esiintyi Natalin suurimmassa showtalossa Zas Trasissa, joka oli kuuluisa koko osavaltiossa. Minä suorastaan palvoin siellä esiintyviä capoeiristoja. Aloitin tällöin treenaamaan Cobran ryhmässä.

Opetus jatkui kuuden capoeiristan voimin pikkuruisen, parinkymmenen neliömetrin kaupan tiloissa. Tällöin 14-vuotiaana aloin opettamaan lapsia Muriún kylässä, jonne oli matkaa 30 kilometriä. Jaksoin pyöräillä helteiset matkat kotoani Ceara Mirimistä kylään tietäen, että perillä odottivat oppilaani. Myöhemmin läheisen kaupungin Posso Brancon kaupunginhallitus kutsui Cobran suuren lapsiprojektin vetäjäksi. Cobra opetti edelleen minua ja muita "vanhempia" capoeiristoja. Lopulta Cobralla alkoi olla niin paljon työtä, että hän pyysi minua avukseen Posso Brancoon.  Cobralla oli 100 oppilasta ja minulla 60, ja kaikki treenasivat yhtä aikaa. 

Boa Vontade -academia

Myöhemmin Cobra yhdisti ryhmänsä aikaisempaan academiaansa Mestre Canelaon kanssa. Academian nimeksi tuli Boa Vontade – Hyvä Tahto. Mestre Canelao kävi välillä vierailulla ja kerran hän näki vanhan videonpätkän, jossa mm. minä ja kaverini Anilson olimme esittämässä maculelea, joka on afrobrasilialainen tanssi. Meidän piti tehdä tulennielemiskohtaus, mutta Anison ei uskaltanutkaan niellä omaa soihtuaan, jolloin minä sieppasin tulikepit Anilsonilta ja hotkaisin ne kerralla. Mestre piti näkemästään kovasti. Hän kutsui minut kuukaudeksi esiintymään Zas Trasiin. Tämä oli parasta mitä saatoin kuvitella!

Mestre Canelaon Academia Boa Vontadessa on kuuluisa lapsiprojekti, jossa annetaan katulapsille capoeiratunteja. Minä sain ohjattavakseni oman lapsiryhmän ja esiintyjäsijaisuuden showtalossa. Kuukauteni Boa Vontadella venähti kolmeksi vuodeksi. Nämä vuodet  olivat opettavaisia ja antoivat minulle lisää pätevyyttä. Boa Vontadesta lähdin viidennen eli capoeiraohjaajan vyön kera Suomeen silloisen vaimoni kanssa.

Capoeira Ação Liberdade

Muutaman kuukauden kuluttua palasimme kuitenkin takaisin Brasiliaan, Recifeen. Pyysin pitkäaikaisia capoeirakavereitani Anilsonia, Itaa ja Leandroa perustamaan kanssani oman capoeirashowryhmän. Esiinnyimme erilaisissa tapahtumissa ja hotelleissa. Aloitimme myös lapsiprojektin, jonka tarkoituksena on saada lapset pois kaduilta capoeiran avulla. Sekä projektin että ryhmän nimeksi tuli Capoeira Ação Liberdade eli vapauden teko.

Vuonna 2005 palasin jälleen Suomeen, Hämeenlinnaan, ja aloin opettaa capoeiraa siellä. Aluksi ryhmässä oli vain muutama minun ja vaimoni kaveri, ja treenasimme ulkona puistossa. Vähitellen ryhmä kuitenkin kasvoi, ja saimme vuokrattua academian  Hämeenlinnan linja-autoaseman tiloista. Alkuun ryhmän nimi oli  Ação Liberdade, mutta vuonna 2008 päätin siirtyä virallisestikin Boa Vontadeen ja Mestre Canelaon alaisuuteen. 

Respeite Capoeiran synty

Mestren tittelin saatuani juttelin oman mestreni, Canelaon, kanssa, ja hän kannusti minua aloittamaan aivan oman työni, omissa nimissäni. Näin syntyi oma ryhmäni Respeite Capoeira kesällä 2015.  ​

"Vaikka mestren vyö on meidän järjestelmässämme viimeinen, ei se tarkoita ettei minulla olisi enää opittavaa; tästä se oppiminen oikeastaan vasta alkoi."